Kuten jo adhd osiin kirjoitin ei elämä ole koskaan kohdellut minua silkkihansikkain.... Kohta 48 vuotta sitten synnyin maailmaa perheen ainoaksi lapseksi. Lapsuutta varjosti isän alkoholismi tai paremminkin tuurijuoppous, köyhyys ja työn paljous. Muistikuvia lapsuudesta on... navetta töistä, tiskauksesta, lehmien laitumelle viennistä... Maitotonkkkkien pesusta ja kuljettamisesta....
LAPSUUS
Syntymäni ei ollut äidille helppo, synnyin sektiolla eikä toipuminen ollut helppoa. Melkein 50 vuotta sitten ei tunnettu pitkiä äitiyslomia.. Isä kävi rakennuksella töissä ja äiti hoiti muutamaa lehmää kotona. Ollessani vajaa 4 vuotias muutimme hiukan "isommalle " maapaikalle. Äiti oli voimakas tahtoinen, isä välillä ryyppäsi mutta hoiti työnsä. Koulun aloitin ja melko pian jouduin kiusaamisen uhriksi. Äidille asiasta puhuin, joka otti asian puheeksi koulussa. Opettajat eivät asialle mahtaneet mitään tilanne vain paheni asian esille ottamisen jälkeen. Kiusaaminen jatkuin ihan yläasteelle saakka. Itsetuntoni oli nolla...Olin hiljainen, sisäänpäin kääntynyt... Koulussa ei mennyt hyvin, etenkin kielet tuottivat vaikeutta. Oppivelvollisuus läheni loppuaan, mutta mitään ajatusta ei ollut jatko opiskeluista.
